MS WHITE ROSE

"Suomen kauppalaivaston
legenda"




Merikapteeni Gunnar Sjöblad:

Sain ensimmäisen kontaktini alukseen kesäkuussa vuonna 1953 Hollannin Hardixveldissä, missä alus oli rakenteilla. Olin seilannut I perämiehenä ss Wasa'ssa, jolla olin tullut Brasiliasta Rotterdamiin. Siellä maksoin ulos ja minut lähetettiin telakalle ins. Veikko Sturen avuksi. Hänet oli varustamon puolesta määrätty valvomaan aluksen rakentamista. Minun työni oli valvoa, etteivät niitit jääneet löysiksi. Työkaluina minulla oli kartiomuotoinen vasara sekä peukaloni. Peukalo niitin päälle, pari lyöntiä vasaralla ja heti tuntui oliko niitti löysällä. Peukalon kynsi oli sininen. Löysät niitit merkittiin vasaran kartiopäällä. Telakan niittarit tekivät työnsä urakalla, ja irtonaiset niitit oli niitattava uudestaan heidän omalla ajallaan. Sadat niitit olivat löysällä, joten minusta ei tullut niittareiden paras ystävä. Muistan erään keskilaivan pohjaniitin olevan uskomattoman löysän. Ilmoitin eräälle niittariföörmannille asiasta pari kertaa ilman että asialle tehtiin mitään. Muutama päivä myöhemmin tarkastin asian ja se oli niin löysällä, että pystyin kääntämään sitä sormillani varttikierroksen. Ilmoitin Veikko Sturelle asiasta, ja menimme telakan konttoriin valittamaan. Niittariföörmannia kutsuttiin paikalle, eikä häntä siinä kehuttu. Seuraavana päivänä niitti oli asiallisesti kiinni.

Aikani telakalla päättyi ja minut lähetettiin Englantiin, jossa otin vastaan ss Nidarholmin päällikkyyden kapteeni Eimer Engströmiltä, joka nyt vuorostaan lähti Hollantiin valvomaan aluksen valmiiksi saattamista yhdessä insinööri Sturen kanssa. Toisen kontaktini White Roseen sain vuonna 1970, jolloin minut kommennettiin alukselle sen päälliköksi. Lastasimme kappaletavaraa Antwerpenissa, Bremenissä ja Gdyniassa. Lasti purettiin Karachissa ja Chittagongissa. Tämän jälkeen lastattiin kolia Calcutassa. Lasti kuljetettiin Lagosiin, Nigeriaan. Eräänä päiväna perämies pyysi: - "Kapteeni, tule katsomaan!" Suoraan "laakonkin" alla, aluksen ja laiturin välissä, makasi kuollut neekeri. Laiturilla oli vartiomies ja pyysin hänta ilmoittamaan poliisille. "No, no, captain, police much trouble", tämä vastasi. Mitä siis tehdä? Käskin perämiehen slakkaamaan peräspringiä, koska virta vei ahteriin päin, ja niin tummaihoinen pääsi hiljaa jatkamaan ajelehtimistaan. Lagoksen jälkeen lastasimme tukkeja Abidjanissa Tanskaan vietäviksi. Sieltä lähdin kotiin lomalle.

Vuonna 1972 matkustin Örnsköldsvikiin, jälleen alukselle päälliköksi. Lastasimme paperia ja massaa Kiinaan. Laivalla kerrottiin, että White Rose oli käynyt jossakin Eteläamerikan satamassa, jossa samanaikaisesti oli muita suomalaisia aluksia. Laivan ulkosivut olivat olleet pitkien matkojen jäljiltä pahasti ruosteessa. Muiden alusten päälliköt olivat tämän johdosta antaneet laivalle liikanimen "Rusty Rose". Tästä kapteeni Engström ei tietenkään ollut pitänyt, mutta aikaa satamissa ei ollut, ja nyt sen kyljet olivat pahasti ruosteen värjäämät. Käskin perämiehen hoitamaan, että koko porukka keskittyy maalamiseen. Täydensimme lastiamme Stugsundissa, ja siellä försti sai ulkosivut lopulta valmiiksi maalatuiksi. White Rose oli jälleen valkoinen ja puhdas.

Matka sujui ongelmitta. Ensiksi purkasimme Shanghaissa. Kun luotsit tulivat laivalle, heitä oli kolme, he kielsivät meitä jyrkästi käyttämään tutkaa, radiota tai kaikuluotainta. Laivapäiväkirjaan ei myöskään saanut tehdä mitään merkintöjä. Jumala tietää mitä varten ja mitä merenpohjassa siellä oli. Purkasimme osan lastia ja jatkoimme Tsingtauun. Tämä satama sijaitsee meren rannalla, ja me ankkuroimme redille. Siellä makasimme sitten viikon verran ilman minkäänlaista kontaktia luotseihin tai agenttiin. Kaiken lisäksi oli annettu taifuunivaroitus ja juomavesi oli loppumaisillaan. Lopulta luotsi tuli laivalle ja pääsimme satamaan jossa purkaus alkoi. Tsingtau oli eurooppalaisen näköinen satama, jossa kertoman mukaan aikanaan oli ollut paljon saksalaisia, jotka olivat jättäneet jälkensä kaupunkiin. Purkauksen jälkeen jatkoimme matkaa Daireniin jossa loppulasti purettiin. Lähtiessämme sieltä saimme määräyksen olla käyttämättä aluksen navigointilaitteita kunnes olimme päässeet kolmen mailin päähän rannikosta. Dairen oli ainakin tähän aikaan kiinalainen laivastotukikohta. Siellä oli myös voimassa tarkat määräykset siitä missä sai liikkua ja missä ei.

Mitä ja missä tämän jälkeen lastattiin en muista, mutta lasti oli Marseilleen Singaporen kautta, jossa täydennettiin lastia ja bunkrattiin. Singaporessa lastasimme 600 tonnia raakakumia, muistan sen hyvin, koska näin silloin ensimmäisen kerran sellaista tavaraa. Matka sujui tavanomaisia konestoppeja lukuunottamatta hyvin. Saavuimme onnellisesti Marseilleen, josta matkustin kotiin lomalle.

Tarinoita:        


2008 Copyright MS White Rose History Team - All Rights Reserved